Autotalli valmiiksi, elämä risaiseksi

Uskomatonta, mutta totta, kirjoitan taas blogia!

Kohta kolme vuotta kulunut siitä, kun viimeksi kirjoitin. Tässä ajassa on tapahtunut niin paljon, että ei ihme, ettei aikaa kirjoittamiseen ole jäänyt. Lukeminen ja kirjoittaminen on hirveän tärkeää miulle, nyt pääsen sitä taas toteuttamaan. Puuhamutkan elämä koostuu lyhykäisyydessään lukuisista syntymistä ja kuolemista, ja kirjavasta arjesta siltä väliltä. Toive siitä, että aika tiukimman rakentamisen jälkeen olisi ollut seesteistä, oli täyttä utopiaa. Elämä toi eteen asioita, joille ei lopulta itse voinut mitään. Olen kokenut ekaa kertaa elämässäni sen, kun olen aivan loppu. Siihen haettiin apua ja saatiin, usealta eri taholta. On lopulta aika erikoista olla mielenterveyden menettämisen rajamailla. Siihen vaikutti tietenkin useat pitkäänjatkuneet kuormittavat tekijät, joista osa ei ole poistunut vieläkään, mutta kuormaa jaksaa, kun sitä ei ole liikaa ja kun tukea on tarpeeksi. Tällä hetkellä elämä tuntuu mukavalta, stressitekijöitä on huomattavasti vähemmän, Pertsakin valmistui ja juhlat ovat takana. 

Autotallin varasto valmistui edellisen blogitekstin jälkeen vuodenvaihteessa 2017-2018. Alla muutama kuva varastosta.

Tehtiin talonreunukset pihalla olleista sepeleistä kesällä 2018.

Kesällä 2018 haikara kävi takapihalla ilmoittamassa, että vielä one more ;) No sen aika näyttää :)

Vuosi 2018 sisälsi autotallin teon viimeisen vaiheen, eli itse tallin teon, ulkopuolien viimeistelyn sekä elokuussa tehtiin ja teetätettiin etupiha. Murske pinnassa on kalliomurske 0-16mm, jota meillä on myös tiellä. Erittäin hyvä, sopii hyvin maalle. 

Autotalli sisältä päin. Korkeutta on sen verran, että traktori mahtuu justhiinsa sisään.

Autotallin ovet ovat Pertsan suunnittelemat ja rakentamat ja minun maalaamat. Autotalli valmistui marraskuussa 2018. Pidimme molemmille rakennuksille lopputarkastukset marraskuun lopulla 2018. Muuten kaikki kunnossa, lumieste pitää vielä asentaa varaston oven eteen. 

Miulla oli koko syksyn 2018 tunne, että jotain on pakko tapahtua, en muuten jaksa enää. Oli myös olo, että nyt pitää tehdä kaikki mahdollisimman valmiiksi. Ja onneksi autotalli valmistui 2018. Vuodesta 2019 tuli Puuhamutkan ja meidän perheen pimeä ajanjakso. Uskon Jumalan meitä varjelleen, ettemme ole menettäneet itselle tärkeimpiä asioita, toisiamme aviopuolisoina sekä Puuhamutkaa kotinamme. Avoimena ihmisenä olen puhunut asioistamme ja saanut etenkin ystäviltä tukea. Olen huomannut, että kaikki eivät ymmärrä, ja senkin tavallaan ymmärrän. 

Raha-asioissakin olemme olleet tiukilla, lievästi sanottuna. Ymmärrän nykyään paremmin sen mitä tarkoittaa, kun köyhyys periytyy. Kun köyhän/pienituloisen (vaikka opiskelun/äitiysloman tai muun hetkellisen syyn takia) läheinen kuolee, niin köyhälle se kostautuu kaksinkertaisesti. Perintöä ei todennäköisesti tule, koska se voi olla vaikkapa kuolleen puoliso, joka on tyhjentänyt omaisesi, mutta sinä tai puolisosi olet se kuka hoitaa kuolinpesän lukemattomat asiat lukemattomine velkoineen. Koska selvittelyyn menee aikaa, otat todennäköisesti lainaa itsellesi, koska et ehdi hoitaa omia asioitasi. Onneksi Suomessa ei vainajan velat sentään periydy. Sen sijaan toisella ihmisellä kuolee läheinen ja tämä läheinen on hoitanut asiansa hyvin ja häntä ei ole kukaan riistänyt. Siitä hyötyvät kuolinpesän jäsenet, vaikka perintö ei olisi suurikaan. Saa maksettua omat tavanomaiset kulut ja tulee pieni pesämuna elämään, jolla voi vaikka maksaa omia asuntolainoja. Koen tavallaan itsekin häpeää kertoa tästä, sillä ulkoisesti kuulun ryhmään, joka edustaa rikkaita. Uusi talo, ehyt perhe, koira, Volvokin pihassa! Rikas isä vain puuttuu, kuten se laulussa menee. On totta, että meillä vielä muutama vuosi sitten olikin tilanne, jossa saatiin lainat, ja pääsimme rakentamaan. Silloinkin uhrasin oman graduni säästämisen tiellä, säästimme Pertsan kanssa 30 000 euroa kahteen vuoteen. Pertsa kävi töissä ja itse olin opiskelja, joka kävi töissä ja yritti kirjoittaa gradun loppuun. Ja kirjoitin, mutta lähetin sen sinä päivänä kun oli pakko lähettää ja ajoin suoraan raksalle.

Ole silti hirvittävän kiitollinen, siitä mitä minulla on, perheestä ennenkaikkea. Pertsa sai koronan takia kirjoittaa opparinsa rauhassa ja hyväksi. Menen itse opiskelemaan lisää, kunhan meillä on siihen sopiva elämäntilanne. Ja siihen voi mennä vielä aikaa. Jätin omat AMK-opintoni kesken jo vuosi sitten, sillä oli poistettava kaikki ylimääräiset paineet pois selästä ja se oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Olen halunnut saavuttaa saman minkä muutkin, ei vertailevassa mielessä vaan ajattelen, että haluan toteuttaa unelmiani, tavoitteitani ja inspiraatioitani siitä huolimatta, mikä taustani on, hyvä ja huono. Välillä, eli erittäin usein, se aiheuttaa sitä, että joutuu juosten kusemaan sinne tänne. mutta olen niin hillittömän kunnianhimoinen ja kovapäinen etten anna periksi, vaikka koko maailma kaatus päälle. Hyvässä ja pahassa. 

Tänä keväänä teimme pihahommia ja siitä kirjoitan seuraavassa blogitekstissä. Olemme asuneet viis vuotta Puuhamutkassa, vuodet menevät nopeaan. "Sataa sataa ropisee", tänään onkin hyvä päivä istua koneen ääressä, yksin kotona :)

Vuoden päivät: Metsähommien kautta vedonlyöntiin ja lopulta autotallin kimppuun

Puuhakasta tervehdystä Puuhamutkasta itse kullekkin säädylle!

Kirjoitustauko on pidetty ja tiivistän tässä lähes vuoden touhut pakettiin. Tässä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä. Edellisessä blogitekstissä kerroin ihanasta joululomasta. Lomailun jälkeen olikin hyvät säät aloittaa metsänraivaushommat tammikuussa. Silloin oli todella hyvä kaataa puuta kun oli pakkasta, mutta vähän lunta. 

Kaunista pakkaskeliä

Kevät tuli,joutsenet sen mukana joelle

Mitäpä enää sanoisin tähän. En mitään. Joka tekstissä pitää olla joku maisemataivaskuva;)

Toukokuussa Pertsa oli lomalla ja me innostuttiin puuhastelee ulkona. Raivattiin rantaa ja Pertsa teki rantaan puille puuvajan. Se on kiva, vajan voi myöhemmin siirtää rantasaunan viereen. Tai kesäkeittiön viereen.

Sitten tehtiin hirsistä kaksi eri laatikkoo. Tämä isompi ekana kuvissa. Laitettiin siihen perusmaata vain. Ei siitä oikeen hyvä tuu kun on tota savea nii paljo seassa, mutta toisaalta tuossa laatikossa voi kasvattaa esimerkiksi auringonkukkia, kuten laitoin tänä kesänä, ni riittäähän siihen mikä maa vaan. Eivätkä mokomat kukat edes kerenneet aueta, niin kylymä kesä oli. Hyi! Noh, meikeläiselle sinällään sama, sateesta en pidä, poutasää ja kylymä on parempi kuin sade. 

Toukokuussa urakoitiin kahdet eri puutalkoot, toiset omalla tontilla. Tulihan sitä taas. Puuta. Otettiin Pertsan kanssa veto, että keretäänkö tehdä kaikki puut yhden viikonlopun aikana vai ei. Pertsa sanoi, että ei keretä tekemään, minä sanoin tietenkin, että keretään me. Miksi ei kerettäisi?! Se kumpi häviää vedon, tarjoaa kolmen ruokalajin illallisen. No niin. Meillä oli Karhun pilkekone lainassa kaksi kokonaista päivää. Saatiin tehtyä yli 30 kuutiota halottua puuta. Mäntyä maassa kasassa, kaksi häkkiä sekapuuta ja koivua ja koivua vielä tuolla häkkien takana seitsemän kuutiota. Mutta.. ei keretty tehdä kaikkea. Ruoka jäi muhimaan.. 

Erkkerin edessä toinen hirsistä tehty laatikko

Alkukesästä kaikki näyttää aina niin kauniilta. Ruoho on kai vihreämpää kesän toisella puolen.

Meidän kissakin pääsee joskus aina kuviin. Tehtiin alkukesästä ristikot lopppuun ja myöhemmin myös lipat ikkunoiden ja ovien yläpuolelle. Niistä ei oo nyt kuvia. Hyvät niistä kuitennii tuli ja mie maalasin ikkunanpielet kertaalleen vielä. Ei meinannu säätä oikeen olla, sain maalaamisen päätökseen vasta syyskuussa.

 Kahden seuraavan kuvan pointti on ajettu nurmikko! Se on meinaan luksusta se. Meillä on vanha ruohonleikkuri käytössä, jota sai fiksata moneen kertaan, millon irtos rengas ja millon ei toiminu muuten vaan. Muutaman kerran onnistuttiin kuitenkin ruoho sillä nyhtämään ja ai että kun oli kiva! Kesän aikana ruoho kasvaa aika pitkäksi ja on kyllä paljon kivempi mennä rantaan kun ruoho on lyhyttä. Ens kesänä ostetaan päältäajettavaruohonleikkuri. Pakko. Vaikka ei saada tehtyä pihoja vielä moneen vuoteen niin ruohonleikkuu tekee pihamaista siistin näköiset. 

Herra Mooses sai itselleen häkin. Siellä on välillä hyvä jäkystellä hirvenluuta. 

Mutta ei Puuhamutkaa ilman todellista raksaa. Oli todella sanonko mistä. No sanon. Perseestä. Tyhjentää autotallia. Se piti tyhjentää kokonaan kun hiottiin ja käsiteltiin lattia. Pertsa sai vinkin Tikkurilan Ensi öljystä ja tarjoukset pyydettyämme päädyimme siihen edullisen hintansa takia. Kymmenen litran puteli maksoi vain reilun sata euroa kun epoksipinnoite olisi tehnyt 400e. Lisäksi öljy kuulosti siltä, että se voisi kestää lattiassa oikeasti, koska autotallin puolella on tarkoitus pitää traktoria ja mahdollisesti hitsata, niin lattia saisi kestää kipinää sun muuta. Öljy oli kaiken lisäksi todella riittoisaa. Levitimme sitä lastalla kolme kerrosta ja vähän sitä jäi jäljellekkin. Itse tykkään noista lastanjäljistä lattiassa. Öljy tummensi betonia vähän ja siinä on mukava kiille, mutta ei ole liukas.

Sitten alkoi itse raksanvääntö. Meidän varasto autotallissa on yllättävän iso: melkein 25 neliötä. Olin ihan yllättynyt! Niin suuriko siitä suunniteltiin. Positiivinen yllätys siis. Rakennamme varaston siten, että varaston saa jaettua tarpeen vaatiessa kahteen eri huoneeseen. Eli varastoon saa tehtyä yhden talviasuttavan lisähuoneen myöhemmin, jos haluaa. Siksi hommasimme varastoon tuuletusikkunallisen ikkunan.

Tehtiin runkoon lisäkoolausta vielä viiden sentin verran. Tilattiin netistä villat kun sattu olemaan tarjouksessa ja villaa tulee seinään 125+50mm. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa varaston kumpikin ikkuna sekä ovi ovat paikallaan. Enää yksi seinä on villottamatta. Katto on koolattu ja muovitettu. Seuraavaksi tehdään villotus loppuun ja sitten ois vähän sähköhommia. Onneksi nekin onnistuu omasta takaa. Tämän syksyn tavoite on tehdä huone valmiiksi sekä pilkkoa kevään talkoista jääneet puut. Niin, se veto..

Muhittelu tuotti tulosta. Hyödynsin vähän erään ihmisen antamaa vinkkiä laiturista sekä kynttilöistä ja järjestin Pertsalle kolmen ruokalajin illallisen laiturille. Oli kaunis syysilta, joka sopivasti pimentyi. Tarjolla oli alkushotti lämmikkeeksi (kaikki täytyy ajatella, nääs), täytettyjä paprikoita, pääruuaksi meksikolaista jauhelihapastalaatikkoa ja jälkkäriksi banana delight. On hyvä ottaa AINA näitä vetoja. AINA myös häviän. Mutta makumaailma laajentuu. Ja Pertsa kiittää.

Tavoite saavutettu, talvitauko alkanut!

 Viimeks jo niin kovin kuumottelin sitä, että saatas hommat loppuun tehtyä. Nyt se on totta! Joulukuun kolmas päivä oli viimenen raksapäivä. Awwwww! Siinä se kolme vuotta meni ja nyt on hanskat naulassa. Hulluja me ollaan, mut hulluiks meidät on luotu ;) Loppuvaiheessa olin jo nii väsyny, että itku tuli silmään aina kun raksavaatteita päälleni vedin. Ainut mikä jäi kesken on terassin ristikot, mutta niitä ei kauaa tee ens kesänä. Koko ajan kulettiin väsymys kintereillä, loppuhuipennuksia alko olla se kun lumi tuli tosi aikaseen ja maa jääty. Meillä tietysti tie viitottamatta. Sitä sitten viitotettiin yks päivä lekan kanssa. Tietä kun on 500 metriä nii siihen mäni aika monta aurauskeppiä. Mutta tarpeen oli sekin homma, nyt on hyvä aurata. Ens vuonna vois viitottaa vähän aiemmin :D

Ei mikään helppo syksy takana, Pertsa oli koulussa kahtena päivänä viikossa kuuteen, Pertsa oli myös metällä koko syksyn ja ampukin yhen hirven. Sit itellä oli kans yhtä ja toista ja opinnot tietenkin, joita riittikin etenkin marras-joulukuussa. Että ei heleppoo ei, mut nyt on ihan psykedeelisen hyvä meininki! Ollaan pitkästä aikaa pitkällä lomalla ja todellakin nautittu. Mooseskin saa viimein meiltä aikaa ja ollaan keretty lenkkeillä sen kaa. Koirakoulu ei ollu hyvä idea syksyllä, mutta tulipahan sielläkin käytyä. 

Ite loppurojektit: kotipaikalla on aina kaikkea, mutta eipä ollu valmiiks vanhaa ikkunaa, joten hioin ja maalasin ruskeekarmisen ikkunan valkoseks ja laitoin lahjaks saadut rautalankasydämet ikkunaan. Ja patterikäyttöset valot. Tää siis eteisessä. Nyt oon eteiseen ihan semi tyytyväinen. Ei lopullinen versio, mutta väliaikanen. Tärkeintä on et saa aina tuunata jotain ;)

 Pitkästä aikaa heinäseivästä käyttöön, etupihalle

Etukuisti. Laitettiin laattaa portaiden eteen. Niitä laattoja mitä aikoinaan roudattiin pihalle. Nyt nekin alkaa päästä käyttöön.

 

Valmiit kodinhoitohuoneen portaat liuskalla

Näkymää etupihalta

 

Autotalli on kokonaan paneloitu. Pitkä takaseinä on osittain maalaamatta kun ruskea väri ja kelit loppu kesken, mut se on sit ens kesän hommia.

 

Keittiöö. Miun ihanat uudet opiskelukaverit toi miulle/meille ikkunakranssin. Elämä on ennen kaikkee ihmiset siun ympärillä. Ei raksa eikä mikään muukaan. Ei ees hirsitalo vaikka jos vaan mahollista nii haluun asuu koko loppuelämäni  hirsitalossa.

 

Joulu. Mooses revittelee. 

 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin lopettelen blogin kirjottamista hetkeksi. Jatkan varmaan jossain vaiheessa, mutta nyt on saavutettu tietty piste elämässä ja on aika siirtyä pienelle tauolle. Meidän talo on meidän näkönen. Tehkää ja eläkää te näköistänne elämää ja voikaa hyvin <3