Viimein koitti se luvattu päivä kun sai hommat käyntiin. Pohojanmaan paalutuspoijjat oli virreessä heti aamutuimmaan ja kirosanat ja räväkkä meno oli taattua koko päiväksi. Joka tapauksessa meillä oli oikein hauskaa ja tilanteeseen sopi hyvin mieleen tullut biisi Lauri Tähkältä ja elonkerjuulta: "Isontalon antti ja rannanjärvi". Onneks pukeuduin toppavaatteisiin, sillä kelit on koleet..ja tässä on takana jo yks poskiontelontulehdus kiireestä ja ulkona tojottamisesta johtuen.
Paalut myö merkattiin punasella spraylla. Linjapukit piti kans väsätä jo aiemmin.
Paalut tuli jo aiemmin kuljetusfirman tuomana.
Tässäpä hommat lähti käyntiin:
Elikkä sinne ne paalut maahan juntattiin. Paalut oli kuuden metrin pituisia ja toista paalua jatkettiin toisella paalulla. Sitten ne liitettiin metallitapilla yhteen, kuvassa näkyykin reikä mihin tappi laitettiin. Ja sit ylijäänyt paalu sahattiin katki. Ja sillä jatkettiin seuraavaan kohtaan. Meidän taloon piti tulla 23 paalua, mutta kúten aina rakentaessa, suunnitelmat ei menny niikun piti. No, ei niitä paaluja lopulta kovin montaa enempää tullu.
Paalut rupes menee vinoon ja katkeilee.. siinä sitä miettiin mikä neuvoksi ja missä syy. Syyksi selvisi, että alla on louhikko.
Ruuan ja pohdinnan jälkeen suunnitelmia muutettiin, paalut laitettiin keskimäärin viiteen metriin kun ehjänä kestäneet muutamat paalut on kymmenessä metrissä. Homma saatiin kunnialla päätökseen ja mökki ei tutise korkeintaan muusta kun meitsin popeista ;)
Tässä paalua juntattiin maahan ja samalla katottiin miten paljon paalu uppoaa sarjalyönneillä maahan.
Valammiin näkönen paalutettu pohja.
Paalutus on ohi, päivä oli tosiaan jotenkin utopistinen-- itä ja länsi kohtasivat näissä merkeissä, voittajia ovat kaikki.. paitsi että myö ei olla maalissa, vaan hommat jatkuu. Kaivuri tulee tulevalla viikolla laittamaan vesiputken, viemärin ja sähköt talon sisäpuolelle. Pääsiäisenä sitten vuodatetaan verta, hikeä ja kyyneleitä Jeesuksen muistolle omalla tontilla anturan teon merkeissä.
