tiistai 26. elokuuta 2014

Talon ummetusta ja ihon kuumotusta

                                                         Ei umpimähkään, mutta umppeen.

                Saattiin "kasvihuonneen" ikkunat paikalleen, nyt on hyvä katella sateen tuloa sisältä päin.


                                                                        "Maisemointia":



"Sisältöä":


Tipuin kolmatta kertaa JOSTAIN, tällä kertaa märiltä puutelineiltä. Nyt ei ollu enää tuuria ja sain oikein mojovan mustelman ojentajaani. No, ompahan pattia nyt siinäkin, ei tarvii erikseen reenata, sai yhellä kerralla kroppaa eteenpäin. Onneks oli pitkä paita päällä nii se pelasti sen verran, että ei nahkat juuri lähteny. 


Otin heinät heinäseipäältä talteen ja vien ne yhen tutun vuohille. Eipähän menny hukkaan nääkään, vaikka alunperin lähti ex tempore koko juttu liikkeelle. Ens vuonna sit MONTA heinäseivästä OMILLE VUOHILLE!


Saatiin viikonloppuna tuulensuojat ympäri talon paikalleen ja yks ovikin kohilleen. Oltiin VajaMajassa kaks yötä ja oli oikein rattosaa.  Poltettiin vähän rakennusroskia ja grillattiin hiilloksella makkarat lauantaiyönä. Ihanaa retkeilyä omalla pihalla. 


tiistai 12. elokuuta 2014

Peltiä, maalia ja lasia. Siitä se ulkokuori muodostuu!

"Näin sitä mennään ja aika vaan lentää ja takaisinpaluusta ei oo takuita kellään". Taitaa olla Kapasiteettiyksikön biisi, vai onko?! Meillä homma on jatkunu ennen kaikkea kattoa tehessä ja maalatessa. Suattiin myö jottain aikkaan kuitennii ja päästtiin katosta etteenpäin muihin hommiin.


Talon ulkomaali on Uulan Roslagin mahonki, väri Kastanja. Oon tosi tyytyväinen väriin, mutta nyt se on maalattu yhen kerran. Toinen maalauskerta suoritetaan kahen vuuen päästä. Tässä talon etupuolesta kuvia:


Pelti on Ruukin Tiilikainen:


Alapohjan palkit, näin se rossipohja etenee:


Ikkuna-asennuskin on alkanut. Painumavara piti jättää toki, kuvassa näkyvät karapuut ovat sitä varten. Karat siis ikkunan vasemmalla ja oikealla puolella.




Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. Mitä pitemmälle homma etenee, sitä vähemmän on tarvetta haastella. Sitä kun rupee oottelee sitä, että homma ois koko ajan pitemmällä ja pitemmällä ja pitemmällä.. ja valmis! Siihen kyllä on vielä aikaa, joten kannattaa välillä haastella, jotta meininki ei mee liian totiseks ;)