Tässä kohta vuoden kestäneessä raksaamisessa on yllättäny se miten helppoo tää on ollu fyysisesti (hapottavia reisiä lukuunottamatta) ja toisaalta miten rankkaa henkisesti. Luulin ehdottomasti, että se tulee menee miulla toisinpäin. Toki tiiän, että siihen henkiseen puoleen vaikuttaa ehkä ennen kaikkea kaikki muut syyt, mutta kuitenkin kokonaisuutena asiat on nyt näin. Fyysisesti tää on helpompaa mitä luulin,koska työvaiheet vaihtuu koko ajan ja samaa liikettä ei tule toistuvasti. Toisaalta onhan miulla hyvä peruskunto, joka auttaa jaksamaan. Salilla käynnin keskeytin vähäksi aikaa, se rupes olee liikaa tässä kaiken keskellä.
Läheltä piti-tilanne:
Leivinuuni-hellan taustaseinä. Jotain hiertopinnoitetta. Taas niitä tuskajuttuja. Mutta sinne se on länttästy kuivuen vaaleemmaks kuin mitä piti. Silti tykkään kovasti ja tuskin maalaan päälle vaikka semmonen mahdollista ois.
Leivinuuni-hellan kivet sisään pari päivää ennen muurausta.
Höyryävä joki.
Uuni nousee.
Kosteiden tilojen vesieristystä.
MÖRKÖ!!!
Tuijottelin suunnilleen koko illan vaan tätä komistusta <3 Kiitos TuliKivi, uuni on hieno ja palvelu hyvää. Mukaan tuli kivien pesuaine, hiontapaperi, uunihanskat ja se tärkein: hiilihanko.
Pesuhuone. Nyt ei oo säästetty väreissä.
Kurasyöpön kohta harmaalla laatalla.
Arjen välissä juhlaa, Pertsan synttärit.
Lahjaksi saadut chilipaprikat saivat paikkansa maailmassa.
Meillä on kaikki väliseinien rungot tehtynä. Se kävi aika simpsakkaasti. Seuraava vaihe onkin sitten sähköt ja kohta tulee Mammutilta loput tavarat niin pääsee seiniä tekee oikeen kunnolla. Ihanaa kun huoneet jo hahmottuu. Olohuone-keittiö tuntuu tosi avaralta ja onhan siinä neliöitä yli 50, kun ei tehdäkään sitä yhtä pientä makkaria. Miun silmät kiiltää kun ajattelen mitä pääsen tekee seuraavaksi: Maalaamaan hirsiä!! (ja ampumahiihdon mm-kilpailuihin Kontiolahdelle!!)
Valetun lattian hiontaa liimapinnan poistamiseksi:
