Uskomatonta, mutta totta, kirjoitan taas blogia!
Kohta kolme vuotta kulunut siitä, kun viimeksi kirjoitin. Tässä ajassa on tapahtunut niin paljon, että ei ihme, ettei aikaa kirjoittamiseen ole jäänyt. Lukeminen ja kirjoittaminen on hirveän tärkeää miulle, nyt pääsen sitä taas toteuttamaan. Puuhamutkan elämä koostuu lyhykäisyydessään lukuisista syntymistä ja kuolemista, ja kirjavasta arjesta siltä väliltä. Toive siitä, että aika tiukimman rakentamisen jälkeen olisi ollut seesteistä, oli täyttä utopiaa. Elämä toi eteen asioita, joille ei lopulta itse voinut mitään. Olen kokenut ekaa kertaa elämässäni sen, kun olen aivan loppu. Siihen haettiin apua ja saatiin, usealta eri taholta. On lopulta aika erikoista olla mielenterveyden menettämisen rajamailla. Siihen vaikutti tietenkin useat pitkäänjatkuneet kuormittavat tekijät, joista osa ei ole poistunut vieläkään, mutta kuormaa jaksaa, kun sitä ei ole liikaa ja kun tukea on tarpeeksi. Tällä hetkellä elämä tuntuu mukavalta, stressitekijöitä on huomattavasti vähemmän, Pertsakin valmistui ja juhlat ovat takana.
Autotallin varasto valmistui edellisen blogitekstin jälkeen vuodenvaihteessa 2017-2018. Alla muutama kuva varastosta.
Tehtiin talonreunukset pihalla olleista sepeleistä kesällä 2018.
Kesällä 2018 haikara kävi takapihalla ilmoittamassa, että vielä one more ;) No sen aika näyttää :)
Vuosi 2018 sisälsi autotallin teon viimeisen vaiheen, eli itse tallin teon, ulkopuolien viimeistelyn sekä elokuussa tehtiin ja teetätettiin etupiha. Murske pinnassa on kalliomurske 0-16mm, jota meillä on myös tiellä. Erittäin hyvä, sopii hyvin maalle.
Autotalli sisältä päin. Korkeutta on sen verran, että traktori mahtuu justhiinsa sisään.
Autotallin ovet ovat Pertsan suunnittelemat ja rakentamat ja minun maalaamat. Autotalli valmistui marraskuussa 2018. Pidimme molemmille rakennuksille lopputarkastukset marraskuun lopulla 2018. Muuten kaikki kunnossa, lumieste pitää vielä asentaa varaston oven eteen.
Miulla oli koko syksyn 2018 tunne, että jotain on pakko tapahtua, en muuten jaksa enää. Oli myös olo, että nyt pitää tehdä kaikki mahdollisimman valmiiksi. Ja onneksi autotalli valmistui 2018. Vuodesta 2019 tuli Puuhamutkan ja meidän perheen pimeä ajanjakso. Uskon Jumalan meitä varjelleen, ettemme ole menettäneet itselle tärkeimpiä asioita, toisiamme aviopuolisoina sekä Puuhamutkaa kotinamme. Avoimena ihmisenä olen puhunut asioistamme ja saanut etenkin ystäviltä tukea. Olen huomannut, että kaikki eivät ymmärrä, ja senkin tavallaan ymmärrän.
Raha-asioissakin olemme olleet tiukilla, lievästi sanottuna. Ymmärrän nykyään paremmin sen mitä tarkoittaa, kun köyhyys periytyy. Kun köyhän/pienituloisen (vaikka opiskelun/äitiysloman tai muun hetkellisen syyn takia) läheinen kuolee, niin köyhälle se kostautuu kaksinkertaisesti. Perintöä ei todennäköisesti tule, koska se voi olla vaikkapa kuolleen puoliso, joka on tyhjentänyt omaisesi, mutta sinä tai puolisosi olet se kuka hoitaa kuolinpesän lukemattomat asiat lukemattomine velkoineen. Koska selvittelyyn menee aikaa, otat todennäköisesti lainaa itsellesi, koska et ehdi hoitaa omia asioitasi. Onneksi Suomessa ei vainajan velat sentään periydy. Sen sijaan toisella ihmisellä kuolee läheinen ja tämä läheinen on hoitanut asiansa hyvin ja häntä ei ole kukaan riistänyt. Siitä hyötyvät kuolinpesän jäsenet, vaikka perintö ei olisi suurikaan. Saa maksettua omat tavanomaiset kulut ja tulee pieni pesämuna elämään, jolla voi vaikka maksaa omia asuntolainoja. Koen tavallaan itsekin häpeää kertoa tästä, sillä ulkoisesti kuulun ryhmään, joka edustaa rikkaita. Uusi talo, ehyt perhe, koira, Volvokin pihassa! Rikas isä vain puuttuu, kuten se laulussa menee. On totta, että meillä vielä muutama vuosi sitten olikin tilanne, jossa saatiin lainat, ja pääsimme rakentamaan. Silloinkin uhrasin oman graduni säästämisen tiellä, säästimme Pertsan kanssa 30 000 euroa kahteen vuoteen. Pertsa kävi töissä ja itse olin opiskelja, joka kävi töissä ja yritti kirjoittaa gradun loppuun. Ja kirjoitin, mutta lähetin sen sinä päivänä kun oli pakko lähettää ja ajoin suoraan raksalle.
Ole silti hirvittävän kiitollinen, siitä mitä minulla on, perheestä ennenkaikkea. Pertsa sai koronan takia kirjoittaa opparinsa rauhassa ja hyväksi. Menen itse opiskelemaan lisää, kunhan meillä on siihen sopiva elämäntilanne. Ja siihen voi mennä vielä aikaa. Jätin omat AMK-opintoni kesken jo vuosi sitten, sillä oli poistettava kaikki ylimääräiset paineet pois selästä ja se oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Olen halunnut saavuttaa saman minkä muutkin, ei vertailevassa mielessä vaan ajattelen, että haluan toteuttaa unelmiani, tavoitteitani ja inspiraatioitani siitä huolimatta, mikä taustani on, hyvä ja huono. Välillä, eli erittäin usein, se aiheuttaa sitä, että joutuu juosten kusemaan sinne tänne. mutta olen niin hillittömän kunnianhimoinen ja kovapäinen etten anna periksi, vaikka koko maailma kaatus päälle. Hyvässä ja pahassa.
Tänä keväänä teimme pihahommia ja siitä kirjoitan seuraavassa blogitekstissä. Olemme asuneet viis vuotta Puuhamutkassa, vuodet menevät nopeaan. "Sataa sataa ropisee", tänään onkin hyvä päivä istua koneen ääressä, yksin kotona :)
