Tavoite saavutettu, talvitauko alkanut!

 Viimeks jo niin kovin kuumottelin sitä, että saatas hommat loppuun tehtyä. Nyt se on totta! Joulukuun kolmas päivä oli viimenen raksapäivä. Awwwww! Siinä se kolme vuotta meni ja nyt on hanskat naulassa. Hulluja me ollaan, mut hulluiks meidät on luotu ;) Loppuvaiheessa olin jo nii väsyny, että itku tuli silmään aina kun raksavaatteita päälleni vedin. Ainut mikä jäi kesken on terassin ristikot, mutta niitä ei kauaa tee ens kesänä. Koko ajan kulettiin väsymys kintereillä, loppuhuipennuksia alko olla se kun lumi tuli tosi aikaseen ja maa jääty. Meillä tietysti tie viitottamatta. Sitä sitten viitotettiin yks päivä lekan kanssa. Tietä kun on 500 metriä nii siihen mäni aika monta aurauskeppiä. Mutta tarpeen oli sekin homma, nyt on hyvä aurata. Ens vuonna vois viitottaa vähän aiemmin :D

Ei mikään helppo syksy takana, Pertsa oli koulussa kahtena päivänä viikossa kuuteen, Pertsa oli myös metällä koko syksyn ja ampukin yhen hirven. Sit itellä oli kans yhtä ja toista ja opinnot tietenkin, joita riittikin etenkin marras-joulukuussa. Että ei heleppoo ei, mut nyt on ihan psykedeelisen hyvä meininki! Ollaan pitkästä aikaa pitkällä lomalla ja todellakin nautittu. Mooseskin saa viimein meiltä aikaa ja ollaan keretty lenkkeillä sen kaa. Koirakoulu ei ollu hyvä idea syksyllä, mutta tulipahan sielläkin käytyä. 

Ite loppurojektit: kotipaikalla on aina kaikkea, mutta eipä ollu valmiiks vanhaa ikkunaa, joten hioin ja maalasin ruskeekarmisen ikkunan valkoseks ja laitoin lahjaks saadut rautalankasydämet ikkunaan. Ja patterikäyttöset valot. Tää siis eteisessä. Nyt oon eteiseen ihan semi tyytyväinen. Ei lopullinen versio, mutta väliaikanen. Tärkeintä on et saa aina tuunata jotain ;)

 Pitkästä aikaa heinäseivästä käyttöön, etupihalle

Etukuisti. Laitettiin laattaa portaiden eteen. Niitä laattoja mitä aikoinaan roudattiin pihalle. Nyt nekin alkaa päästä käyttöön.

 

Valmiit kodinhoitohuoneen portaat liuskalla

Näkymää etupihalta

 

Autotalli on kokonaan paneloitu. Pitkä takaseinä on osittain maalaamatta kun ruskea väri ja kelit loppu kesken, mut se on sit ens kesän hommia.

 

Keittiöö. Miun ihanat uudet opiskelukaverit toi miulle/meille ikkunakranssin. Elämä on ennen kaikkee ihmiset siun ympärillä. Ei raksa eikä mikään muukaan. Ei ees hirsitalo vaikka jos vaan mahollista nii haluun asuu koko loppuelämäni  hirsitalossa.

 

Joulu. Mooses revittelee. 

 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin lopettelen blogin kirjottamista hetkeksi. Jatkan varmaan jossain vaiheessa, mutta nyt on saavutettu tietty piste elämässä ja on aika siirtyä pienelle tauolle. Meidän talo on meidän näkönen. Tehkää ja eläkää te näköistänne elämää ja voikaa hyvin <3

Talon portaat ja kaiteet sekä autotallin panelointi

 Syksyinen tervehdys Puuhamutkasta!

Meille tänne Puuhamutkaan kuuluu vaikka mitä ja elämä on ollut sen mukaista. Pertsa pääsi opiskelemaan Ammatikorkeakouluun ja sitä myöten elämä tiivistyi entisestään. Pertsa oli kesälomalla vain yhden viikon ja sinä aikana ei todellakaan rakennettu. Nyt me kummatkin ollaan amk:ssa ja sitä myöten köyhiä. Oon tässä vitsaillu ja väsyneenä en todellakaan tästä vitsaile, että kun aina tuntuu olevan kiire ja liikaa tekemistä, jotta mistähän se johtuu. No siitä tietysti kun ollaan liian köyhiä! Noh, näinhän se on, taas jäi ulkopuolisen avun käyttäminen vain haaveksi autotallin osalta. Mutta se sanottakoon, että muuten on elämä oikein hyvää ja asiat juuri niin kuin pitääkin.

Nämä hyllykuvat ovat heinäkuulta, tehtiin silloin vanhasta hirrestä hylly olohuoneeseen. Hirsi on samaa mitä on keittiön saarekkeen ympärillä.

 

Kuvaa isosta terassista kodinhoitohuoneenoven puolelta. Tehtiin kesän aikana ite terassit sekä kaiteet.

 

Oli meillä sentään yksi ulkopuolinen apu kun ei olla vielä niin omatoimisiksi ruvettu, että kaivurityötkin tehtäs ite :D Tehtäs tietysti, jos omistettas kaivuri.. Tämä oli jo vitsi, tai sitten ei. Kaivurimies käänti yhden salaojan menemään ojaan päin autotallin takaa. Salaoja meni sitä ennen pihan läpi.  

Herra Mooses oli hyvin innokkaasti mukana katsomassa työn tuloksia. Salaojasorassakin on varmasti vaikka mitä hajuja. 

Kaivurimies toi pihaan meidän tienvarressa olleet mullat, jotka oli jääny ylimääräseksi ison sähkölinjan alta kun sähköyhtiö uudisti linjaa aikanaan, oisko ollu pari kolme vuotta sitten. Tuli hyvä mieli kun sai salaojan käännön ja multien tuonnin viimein hoidettua. Mullat näkyy ristikon takana. 

Saatiin ristikoiden suunnittelutyö valmiiksi ja tälläiset niistä tuli. Ajattelin ite ensin, että en haluu alas mitään puuta, mutta lopulta se oli pakko laittaa hirsipilareiden takia. Kiinnityssysteemit on aina vähän hankalia hirsiseiniin ja pilareihin ja meillä on käytössä kulmarautoja, joilla kaiteet ja ristikot on pilareissa. Lopputulokseen oon ite tosi tyytyväinen. Osa ristikoista on edelleen tekemättä, mutta jos keretään niin tehdään ne vielä ennen talviteloille jäämistä.

 

Sittenpä se alako portaiden teko. Alotettiin takaterassin portaista, koska ne on vähiten näkyvimmät. Elokuun sää oli mitä mainioin kun hommat läks käyntiin. Tehtiinkin portaat valmiiksi yhdessä päivässä, suunnittelua, runkoa ja viimeistelyä myöten. Portaat on 2.5 metriä leveät. Näissä on käytetty 48x148 runkopuuta. Sitähän sitä yleensä portaissa käytetään.

Työnjako oli selvä. Herra Mooses loikoili tuolilla ja otti aurinkoa. Karvakasa on käyny nypittävänä sitten viime kuvan.

Valmiit portaat samana iltana.

 

Yksi pakollinen auringonlaskukuva tieltä otettuna. Hienoimpia auringonlaskuja kesän aikana.

Takaportaista siirryttiin etuportaisiin. Näillä portailla on leveyttä lähes neljä metriä. Otettiin näihin portaisiin sekä kodinhoitohuoneen portaisiin 48x173 runkopuuta. Sekin on ihan hyvä koko. Saatiin ehken järkevämmin tehtyä meille näin, koska sokkeli on korkea ja maa aika alhaalla. Neljä porrasta on vielä ihan hyvä kulkea eikä tunnu liian työläältä.

 

Mutta sitten itse työmaa. Autotalli. Siinä hän olla töjöttää rumana, mutta jo muutaman panelin omistavana. Paneli on hienosahattua kuusta, koko 20x220. Päädyttiin samaan kokoon kuin mitä talon hirret on. Kun tekkee ite ja hittaasti ni ainakin tullee mietittyy asioita ja ollaan omasta mielestämme päädytty taas kerran oikeeseen ratkasuun. Panelitoimitus tuli myöhässä ja kun se tuli, alkoi kivat syyskuun sadesäät. Sitä varten nää panelit piti laittaa seinään vain pontti maalattuna.  Maalina muuten sama Uulan Roslagin mahongin kastanja-sävy mitä talokin on. Meillä oli sukulaistalkoopäivä syyskuussa ja silloin talkoolaiset maalas samaan sävyyn myös VajaMajan sekä ulkohuussin. Samana päivänä valettiin autotallin eteen luiska, jotta autolla pääsee sisään vielä tänäsyksynä.

Autotallin paneloinnin välissä koottin vaatekaappi vierashuoneeseen. Tuli kyllä tarpeeseen ja samalla vaihtui järjestys.

 

On jo lokakuun loppupuoli menossa ja autotalli on nyt tässä vaiheessaan. Kaksi seinää on vielä paneloimatta. Tälle etuseinälle piti käydä ostamassa tuulensuojaa kun sitä ei ollut pari vuotta sitten riittänyt sillä erää. Itse panelointi on ok nopeeta, mutta muuten työ on hidasta, koska pitää tehdä vaikka mitä valmisteluja tai vähintään telineitä, jotta pääsee ylös asti. 

 

Talo näyttää nyt tältä. Kodinhoitohuoneenoven portaat ovat vielä kesken ja ristikot jos sais tehtyä loppuun. Mutta voi sanoa, että talo on hyvällä mallilla. 

 

Kulku kodinhoitohuoneen ovelle.

 

Autotalli näyttää tältä kahdelta seinustalta. 

Kovin nopeaan tämä raksa-aika menee. Meillä se on silti kestänyt jo kohta kolme vuotta kun ei oteta huomioon sitä aikaa kun raivattiin tien paikkaa. Oon odottanu jo keväästä asti, että päästään viimein pitemmälle raksavapaalle. Kohta se on mahdollista. Tarkoitus on, että kunhan saadaan autotalli paneloitua sekä talo viimeisteltyä, niin sitten pidetään ainakin puoli vuotta taukoa. Tähän mennessä pisin tauko taitaa olla tämän vuoden tammikuun kolme kovaa pakkasviikkoa, joilloin ei voinut tehdä mitään ulkona kun ei ees koneet toiminu. Mutta silloin lämmitettiinkin uuneja oikein urakalla, että en tiedä oliko se nyt sen parempaa kuin rakentaminenkaan. Joku intohimo tähän rakentamiseen miulla on, sitä ei käy kiistäminen. Ärsyttää kun muut jutut, eli tällä hetkellä opiskelu kärsii siitä etten ehdi tehdä niitä juttuja kunnolla, mutta toisaalta rakastan tehdä itselle omaa paikkaa. Saan tehdä just sellasen kun haluun ja just sillon kun haluun. Ihan hulluahan tää on, mutta Puuhamutka on nimensä mukainen.

Laitan vielä syksyn päätteksi kuvia siitä miten jäädään talviteloille. Seesteisyys ja turvallisuus on ne sanat mihin keväällä halusin päästä raksan osalta ja mielestäni kohta me ollaan se saavutettu.

Työmaana terassit sekä upeiden auringonlaskujen ihastelu

Juhannus on vietetty, kaikki vanha ja tarpeeton kokossa pois poltettu ja siten osaltaan uuden alku taas käynnistyy sekä henkisesti että fyysisesti. Tässä Puuhamutkan kuulumisia rakentamisen osalta tältä keväältä ja alkukesästä. Ilmat on suosinu rakentamista ja ollaan siten kesälle itse asetettua rakennusaikataulua edellä. Tai jos ei edellä, niin kerrankin ainakin aikataulussaan. Terassit on nyt tehty, suunnitelmissa on tehdä seuraavaksi portaat ja kaiteet. Kaiteiden osalta on mietitty miten ja minkä näköisiksi ne tehdään. Niihin tulee ristikot, mutta piti miettiä muutamia rakennusteknisiä seikkoja. Nyt seikat taitaa olla selvät. Seikka on saletti.

Loppukevään auringonlasku

Toukokuun alussa alkoi etuterassin näpertely. Sitä ennen tehtiin räystäänaluslaudoituksia ja terassinaluslaudoituksia valmiiksi maalaamista ja ulkovaloja myöten. Laudoitus oli helppoa, mutta tylsää hommaa, joten sen jälkeen on ollu tooosi kiva tehä näitä terasseja.

Naisena mieltä lämmittää tämmöset kukkajutut :)

Toin viimein muistaissani vanhan Tikkakosken ompelukoneen Puuhamutkaan vierashuoneeseen. Koneessa ois langatkin paikallaan, täytyy testata joku kerta toimivuutta.

Siivottiin autokatosta ja löysin sieltä juuri sopivan heinseipään rötäleen meille naulakoks makkariin. Spreijasin vaan eripari "jämä"koukut saman värisiks ja se on siinä! 

Herra Taiteilija. Tässä yksi syy miksi Moosekselle on ainakin ensimmäiseksi vuodeksi otettu vakuutus ;)

Takaterassin runko

Takaterassi melkein valmiina

Tehtiin toukokuussa myös rossinluukut kuntoon. Ne oli pakko tehdä, koska Mooses ois muuten menny rossipohjaan, jos luukkuja ei ois. Siitähän ei ois tullu mitään, joten ihan hyvä, että meille löyty motivaattori tehdä luukut. Nuo reunat on ihan puuta, käsitelty ensin homeenastolla ja sitten valkoseks maalattuna. Tehtiin nuo siis valmiina olleesta puusta, muistaakseni ikkunanpielilaudasta. Sit vaan maalasin pari kertaa samansävyisellä harmaalla päälle mitä sokkelin väri on. Harmaa maali on Tikkurilan Unica Aqva ovi- ja ikkunamaalia. Toivotaan, että tällä systeemillä luukut kestää kunnossa ei vain vuosia vaan vuosikymmeniä. Talveksi luukut pitää käydä laittaa sisältä umpeen. Ensi talveksi laitetaan varmaan styroksia, kunnes keksitään, jos keksitään, jotain viisaampaa. 

Mooses haaveilee laiturilla

Juhannus vietettin kotona. Meillä oli kokko. Kokko oli lähes kokonaan metsästä tuotua lahonnutta halkaisematonta koivuhalkoa. Ne oli niitä puita mitkä on kaadettu jo monta vuotta sitten ja meillä ei ole ollut aikaa halkoa kaikkia. 

Puolenyön aikaan auringonlasku oli mitä upein. Kuten Chisu laulaa: "Tämä hetki, tämä onni"

Uudisrakentajan henkinen pääoma -ajatuksia kaiken keskeltä!

Tämän blogitekstin aihe ei ole se mitä olen tehnyt. Tämän aihe on se mitä ajattelen. Olen pohtinut tänä keväänä ja kesänä elämää hyvin laajasti ja haluan tuoda sen tässä ilmi siltä osin kun se liittyy rakentamiseen ja maalaisideologiaan. Luin ystävältäni lainaksi saadun kirjan "Vapaana olemisen taito". Kirjan on kirjoittanut Päivi ja Santeri Kannisto. Tuo kirja ikäänkuin tiivisti ja kirkasti ajatustani siitä mitä minä elämältäni haluan. Päivi ja Santeri ovat eläneet jo 12 vuotta nomadielämää. He lähtivät reppureissaajiksi maailmalle vuonna 2004 ja ovat siitä lähtien olleet ilman kotia ja kotimaata. He jättivät taaksensa työn ja hyvin rahaa tuottavat työpaikat. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, ketkä kokevat tarvetta pohtia elämää tai muuten vain huvikseen, eli jos ei muuten niin juuri siksi ;)

Itselläni osittain hyvin vahvana verenperintönä asuu sisällä sekä seikkailijan ja maailmanmatkaajan sielu että maalaiseläjä. Sanoisin näin, että olen sielultani etelän viinimaista, mutta tavoiltani suomalainen. Rakastan sienestystä, marjoja (en aina marjastusta), rakentamista, hirttä, vettä, metsää, koivuja, lunta, hiihtoa, pesäpalloa, koulutusta, suomalaista kahvikulttuuria, suomalaista järjestelmällisyyttä joissain asiossa, kuten siinä, että bussi tulee ajallaan. Vihaan ja inhoan sitä, että puhutaan ja uskotaan jatkuvaan talouden kasvuun, vihaan kesä- ja talvirenkaiden vaihtamista, parkkeerauskieltoja ja parkkeerausaikoja (minulle on ihan sama vaikka autoissa on kolhuja, kuten esimerkiksi vaikka Roomassa), kaikkivoipaa uskoa teknologiaan ja tieteeseen. Tiede on vain joukko olettamuksia--kunnes toisin todistetaan. En kannata ja usko arvoneutraaliin yhteiskuntaan, koska en usko, että on olemassa arvoista riippumatonta elämää. Arvoneutraaliuskin on arvo itsessään. Uskon Jumalaan ja uskon Jeesukseen. Uskon siihen, että ihmisen elämä on arvokas ilman mitään statussymboleja ympärillä. Uskon siihen, että me kaikki ihmiset maailmassa voimme olla yhtä Jeesuksessa, ajatus on hiukan eri kuin Päivilllä ja Santerilla, mutta kuitenkin sama. Uskon sinällään demokratiaan ja valtioihin, koska mielestäni historia näyttää sen hyvin, että se on kaikkein toimivin vaihtoehto maapallon ihmisille. Omaa maataan voi ja saa rakastaa. Ja rakastaa silti myös muun maan ihmisiä. Uskon rakkauteen ja pidän sitä kaikkein korkeimpana arvona. Rakastan miestäni ja rakastan Moosesta. Rakastan eläimiä, luontoa ja elämää! 

Päivin ja Santerin mielestä hyvinvointivaltion suurin ongelma on se, että ne eivät kosketa ihmisten syvimpiä, pohjimmaisia tarpeita. Juuri tässä on mielestäni Suomen ongelma ja ajattelen asian uskonnon osalta hiukan toisin kuin Päivi ja Santeri. On lähdetty sille arvoneutraalille tielle, jossa ei ole mitään oikeaa, ei kumppaninvalinnassa tai päihteidenkäytössä. Sana Pyhä ei tarkoita mitään, koska mitään yhteistä oikeaa ja pyhää ei ole. Ja uskonnot, ne ovat jokaisen oma asia. Ei saa laulaa suvivirttä kevätjuhlassa, eikä saa mainita Jeesus sanaa, vaikka kaikki sivistysvaltiot perustuvat kristilliselle uskolle. Ja kun oikein tarkkoja ollaan, sivistys perustuu aika pitkälti katolisen kirkon järjestelmälle ja luostarielämään. Luostareissa säilytettiin pyhiä tekstejä ja niitä kopioitiin, siis kirjoitettiin ja sitä kautta meille on tullut lukutaito ja kirjoittaminen osaksi eurooppalaista yhteiskuntaa. Tiedän kyllä, että oli Egyptissäkin hieroglyfit ja muut, että on muuallakin osattu, mutta pointtini on se, että ME olemme tässä pisteessä siksi, KOSKA kristinusko. Tärkeää on matka, ja sen matkan on meille luonut suurimmalta osin kristinusko. Tämä halutaan häivyttää nyky-yhteiskunnasta. Ikään kuin tähän pisteeseen olisi tupsahdettu yks kaks, ja tietenkin omasta ansiosta. Elämän pitäisi olla uutta älypuhelinta, läppäriä--eiku se on vanhentunu, tarkoitin tablettia (varmaan sekin jo vanhentunu), uutta autoa, työtä, työtä ja työtä! Olikos muuta, ai niin, lapsia pitäisi kuitenkin johonkin väliin tehdä yksi tai kaksi, jotta syntyvyys pysyy edes jollain kantimilla. Mutta kuitenkaan äidit eivät saa olla kotona. Isät saa olla ja nekin sen ajan, että se on tasa-arvoa. Ja sitten on päivähoitomaksut ja subjektiivinen päivähoito-oikeus. Niin! Mutta elämä ei lopulta ole mitään noista, me ihmiset tarvitsemme toinen toistamme. Tarvitsemme rakkautta ja sitä, että elämällämme on tarkoitus. Emme tarvitse koko ajan jotain ulkoista. Tarvitsemme sisäistä. Sisäistä vapautta, sisäistä kauneutta ja puhtautta, pysähtymistä. 

Halusin uuden hirsitalon. Oliko se sen arvoista omiin arvoihini nähden? Sitä olen pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että kyllä! Minulle on tärkeää se, että saan asua talossa, jossa on hyvä sisäilma, ei hometta eikä muutenkaan huono ilma. Astmaatikkona ja homeallergikkona se vain menee niin. Edellisessä työpaikassa huomasin olevani allerginen myös ilmastoinnille. Ihmekkös tuo, ei ihmisten ole tarkoitettu olemaan sellaisissa laitoksissa, jotka ovat umpimuovia, ja joissa koneet pyörittävät ilmaa ees taas.  En tavoittele vakituista työpaikkaa, mutta jos koskaan sellaisen saan tai sellaiseen päädyn niin ehdottomasti rakennuksen pitää olla sellainen, että se on minulle terve. Päivi ja Santeri kirjoittavat kirjassaan siitä kun ihminen tekee enemmän ja enemmän töitä, sitä enemmän hän ostaa sellaisia tavaroita ja palveluita, joilla säästää töihin kulunutta aikaa. Olen aivan samaa mieltä. Unelmani tulevasta on se, että vain toinen meistä käy töissä ja toinen hoitaa kotia, mahdollisia lapsia, eläimiä ja peltoa. Siihen pääsee kyllä kun siihen tähtää. "Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot". Tänä kesänä kun opiskelen tässä kotona, olen päättänyt, että pidän sähkölaskun niin pienenä kuin se vain on mahdollista ja teen kaiken ruuan puuhellalla. Tiedän, että unelmani on vastavirtaan uimista. Mutta asunkin joen rannalla, jossa on kova virta. 

Olen konfliktinhakuinen ihminen. Rakastan väittelyä ja hermojen menettämistä. Päivi ja Santerikin viihtyvät Ranskassa ja Italiassa, koska niissä maissa eri mieltä oleminen koetaan innostavaksi. Israelissa asumiseni ajoista on jo 10 vuotta. Ehkä tämä kirjoitus juhlistaa sen muistoa ja antaa oikean ajan joskus toteuttaa ulkomailla asuminen uudestaan. Päähänpinttymäni on Espanja. Tiedän millaista on asua ulkomailla ja tiedän, että ei se ole sen helpompaa kuin Suomessakaan. Mutta silti.. Rakastan seikkailuja, väriä, vapautta ja uutta! Olisi ihanaa elää vuosi ilman renkaidenvaihtoa. Suomalaisille pitäisi maksaa renkaidenvaihtolisä :D Toisaalta ei, koska en halua olla enää yhtään sidotumpi tähän yhteiskuntaan. En halua, että teknologian avulla tiedetään missä menen ja kuljen. Olen aikuinen, vastuullinen ihminen ja haluan päättää itse oman yksityisyyteni. Olen moraalinen ihminen. Ihmisten moraali ei kasva sillä, että ihmistä kytätään. Ihmisten moraali kasvaa sillä, että hän saa oikeat rakennuspalikat elämäänsä jo lapsesta lähtien. Ihminen itse voi myös luoda ja kasvattaa hyväksi havaitsemiaan rakennuspalikoita. Ihminen tarvitsee arvot. Minulle ne ovat koti, uskonto ja isänmaa, edelleen. Ehkä hiukan eri merkityksessä kuin moni luulee, mutta tätä blogitekstiä vasten ymmärtänette mitä tarkoitan. Haluaisin elää yhteiskunnassa, jossa oman uskon, uskovaisuuden, värikkyyden ja hulluuden voisi näyttää. Eikä siihen liittyisi alkoholi. Tai jos liittyisi, niin välinearvona, ei itseisarvona. Joisimme viiniä, ja tarkoitus ei olisi humaltua. Suunnitelmamme muuten on, että istutamme tänne Puuhamutkaan joskus viiniköynnöksiä. Voi olla, että yhteiskuntani nimi on TAIVAS. Saisinko ottaa sinne kaikki värikkäät korvakoruni mukaan? voisiko joku laittaa ne hauta-arkkuuni kun kuolen?! :D 

Uudisrakentajan matka kohti omaa unelmaa voi olla siis hyvin pitkä, kuten tekstini osoittaa. Heille ketkä haaveilevat omakotitalosta, se on nopeampaa, mutta meille, keille siihen on sidottu koko ideologia ja elämä, se on hitaampaa. Lukemani kirja antoi voimaa siihen, että jaksan katsoa ja toteuttaa unelmani loppuun. Mikä olikaan silloin monta vuotta sitten haaveeni kun talonrakentamista suunnittelimme? Se oli, että meillä on talo, jota lämmitämme oman metsän puilla. Lisäksi olemme pyrkineet rakentamaan niin paljon vanhasta kuin mahdollista. Rakastan sitä, että voin ideoida miten vanhan esineen saa uuteen käyttöön. Meillä on muun muassa heinsäseivästä, hirttä, uusvanhakiuas saunassa ja suurin osa huonekaluista on itse kunnostamiani. Lisäksi haavettani oli autotalli, jossa seisoo tällä hetkellä vain yksi auto kun toinen odottaa edelleenkin korjausta. Tätä on jatkunut jo kaksi kuukautta. Toteutan siis "pakon edessä" ideologiaani ja hyvä niin. Tulevaisuuden kuvaan kuuluu myös rantasauna, johon otetaan vesi joesta, peltopala, jossa voimme viljellä jotain itse, eläimiä, joista saamme ruokaa ja jotka ovat osa perhettä. Haluan asua keskellä luontoa, olen osa luontoa. Autoista haluan sanoa vielä sen verran, että mielestäni se on maalaiselämän välttämätön paha. Voisin kulkea bussillakin, ja olenkin kulkenut nyt muutaman kerran niin, että olen kävellyt viiden kilometrin matkan bussipysäkille, kun autoa ei ole ollut. Ei ole minun vikani, että maalla ei asu enempää ihmisiä. Vaikutan vain siihen mihin voin. Ja mistäs sitä tietää josko vaikka yllättyisin positiivisesti ja löytäisin vielä joskus itselleni lisää ihmiskavereita täältä maaseudun ytimestä. 

Olen sanonut, että ulkoa päin katsottuna hermoni ovat lyhyet, mutta sisältä pitkät. Olen malttamattomasti odottanut, että saisimme talon ja pihapiirin valmiiksi. Siihen on monta syytä, yksi on se, että olen visuaalinen ihminen ja rakastan kauneutta. Näen maailman silmilläni. Haluan, että asiat saadaan päätökseen, ennen kuin siirrytään uuteen. Nykyinen maailma on kovin monimutkainen, enkä voi millään elää sellaista elämää, joka olisi täysin ekologista, eikä riistäisi ketään. Minullakin on paheeni, hiustenvärjäys ja monet muut asiat. Vaikutan kuitenkin niin moneen asiaan kuin juuri nyt voin ja yritän kehittyä niissä asioissa mihin voin vaikuttaa. Haluaisin elää ilman asuntolainaa, mutta se ei ole mahdollista, ilman lainaa emme olisi saaneet uutta taloa. Olen iloinen siitä miten hyvin osaan kierrättää kaiken. Roska-auto käy meillä niin harvoin kuin sen voi ottaa, eli 12 viikon välein ja näyttää siltä, että sekin väli käy liian lyhyeksi. Olen ikuinen maailmanparantaja, mutta olen oikeasti sitä mieltä, että ihmisten pitäisi kohtuullistaa elämäänsä. Me ei tarvita SITÄ kaikkea. Meille riittää se mitä meillä on. Tuotteet pitäisi valmistaa kunnolla kestäviksi ja pitkäikäisiksi, en halua olla koko ajan ostamassa ja kuluttamassa kaupoissa aikaani. En halua myöskään laittaa rahaa sellaiseen, mihin en usko, mutta joita on pakko ostaa, koska muuten en kestä yhteiskunnan kelkassa mukana ja syrjäydyn esimerkiksi työelämästä. Tämän asian ratkaiseminen on minulla edelleen kesken. Uskon, että tulevaisuus näyttää suunnan.

Elämän ei tarvitse onneksi olla ristiriidatonta. Saan haaveilla samaan aikaan sekä maalaiselämästä että Espanjan auringosta :) Olen kahden maan kansalainen kuten Jaakko Löytty laulaa ja onnellinen niinkin. Martin Luther King sanoi eräässä puheessaan näin: "Meidän on opittava, ettei ihmisen arvo määräydy hänen pankkitilinsä tai arvonsa mukaan; se mitataan sen mukaan mitä hän tekee". (Kirjasta: Elämäni Martin Luther Kingin rinnalla. Coretta Scott King) Se mitä teemme ja mitä valintoja teemme, ei ole mitätöntä.

Kapinamme kohti kulutusyhteiskunnan loppua voi alkaa! 

Päivitän blogiani raksatekemisen osalta myöhemmin. Kiittäkää elämästä, sillä elämä on aina lahjaa, nauttikaa siellä missä olette siitä mitä teillä on!

-Mie-

Talven puuhat: räystäänalusia, ulkovalot, lepoa ja Herra Mooses saapui taloon

Maaliskuinen tervehdys hyvät ystävät ja kylänmiehet!

Talvi alkaa olla ohi ja kevät koittaa. Pitkästä aikaa pääsen kirjoittamaan blogia. Sain Pertsalta joululahjaksi ÄLYpuhelimen ja sen myötä kuvanlaatu on (toivottavasti) parempi. Marraskuussa ja tammi-helmikuussa oli "afterraksablues", eli lähinnä ihan hirvee väsymys. Tää nykyajan työelämä ei myöskään yhtään tue sitä, että sillon kun oikeesti väsyttää niin sais mitään tukea tai tolkkua tai lomaa siihen tilanteeseen. Siitä asiasta ei nyt paljoa enempää, mutta sanon vielä sen, että käsittääkseni työelämä on muillekkin kuin lapsettomille kerrostalossa asuville sinkuille tarkotettu, jotka vielä kaikenlisäksi voi ottaa loman rahana. Me maalla-asuvat talonrakentajat tarvitsemme lomamme ja taukomme, koska työtä on PALJON ihan jo kotonakin. Sen verran miekin oon tässä vuosien varrella viisastunu, että elämä ei saa olla pelkkää työtä. Nyt tasapaino on taas saavutettu ja ollaan kumpikin lomalla. 

Tehtiin räystäänalusia ja hirrenpäitä tammikuun pakkasiin saakka. Meillä oli tollanen kone, jolla päästiin yläilmoihin. Saatiin räystäänaluset just valamiiks ku pakkaset iski. Mehän oltas jatkettu töitä, mutta kone ei suostunu -20 asteen pakkasella enää toimimaan :D Meillä jäi enää laudoittamatta terassin, kuistin -ja lipanalunen. Jatketaan raksaa taas kunhan kevät tässä kunnolla koittaa.

T

Panostettiin hiukan huonekaluihin. Uudet huonekalut juuri ennen koiran tuloa, fiksua ;) Ostettiin vitriini ja tv-taso Maskusta. Ne on Hovi-sarjaa, samaa mitä meidän keittiönpöytä.

Nyt passaa katella Kaisa Mäkäräistä ja ampumahiihtoa televisiosta. Veikkasin, että Kaisa lopettaa, mut loppukausi meni niin hyvin, että ehkä se ei lopetakkaan. Katoin raksalla viime talvena Pertsan puhelimesta Kaisan kisoja, tänä talvena oon saanu katottuu lähes kaikki kisat televisiosta ja mitä en oo nähny, ne oon kattonu areenasta (jotkut kisat parikin kertaa). Että lievää Kaisa-riippuvuutta havaittavissa ;)

Olohuone 

  

Helmikuu oli ulkovalojen kuukausi. Osa on vielä laittamatta, mutta nuo jo asennetut tuli tarpeeseen. Ostettiin ne ex tempore Carlsonilta ku tuo Kartano trumpetti-malli oli poistuva tuote ja saatiin siis halvalla. Tuo malli oitas ostettu joka tapauksessa. Alunperin päädyttiin Carlsonille siks ku meidän päävessan ledvalo päätti simahtaa sitten kokonaan ja niin sen valaisimen matka päätty sit siihen ja saatiin uus. Sen kaa ei ollukkaan muuta ku ongelmaa et se sai arvoisensa päätöksen. Tuo uus on toiminu hyvin ja toivottavasti toimii jatkossakin. Ulkovaloihin vielä: Ihana lähtee ja tulla ku näkeeki jotain, esimerkiksi laittaa auton lämmitykseen.

Pertsa täytti kolomekymmentä helmikuussa ja sitä piti vähän juhlistaa. Siihen lauantaihin osukin kevään ensimmäinen oikea aurinkoinen päivä. Joki oli jäässä tammikuussa kovien pakkasten aikaan, mutta se aukesi helmikuun alussa ja on nyt jo oikeestaan täysin sula. Kevät toi joutsenet mukanaan ja tänään joutsenpariskunta uiskenteli jokea alaspäin.

Viimeks ku kirjotin blogia ennakoin vaihtavani olohuoneen kangastaulun pian johonkin muuhun ja niinhän siinä kävi.. Eksyin Askon nettisivuille tossa pari viikkoo sitten ja huomasin, että tää ihana taulu mitä himostelin jo aiemmin, oli nyt tarjouksessa ja poistomyynnissä. Eihän se auttanu ku ajaa Askoon ja käydä hakemassa VIIMENEN kappale pois :D Tiesin et se on miun, ei siel ois muuten ollu enää mitään. Oon viehtyny tän tyyppisiin salaperäisiin naistauluihin. Omistan toisenkin samantyyppisen, pienemmän taulun, mutta se on kotipaikalla siihen asti kunnes saan lisätilaa sille.

Vaihoin olohuoneeseen myös verhon. Nyt olohuone-keittiö rupee olee sopivan harmoninen. Väriä, mutta ei sentäs ihan kaikkee sekasin..

"Totta Mooses", tässä yks kaveri, jota pitkään etsittiin ja välillä jo luultiin, että ei löydetä meille "sitä oikeeta". Mutta näissä miesasioissa ei kannata luovuttaa vaan ettii kerralla hyvä ;) Niinpä Mooses, joka on parsonrussellinterrieri löyty yks tammikuinen ilta parsonyhdistyksen sivuilta. Olin sinä samana iltana jo varaamassa lopullisesti "tyytymisvaihtoehtoa", mutta nyrkkeilyn jälkeen päätin vielä kerran käydä kattoo oisko tullu uusia ilmotuksia ja ihme sentään oli --pentue, johon Mooses syntyi <3. Meidän Mooses on syntyny 19.1. Mooses haettiin meille muutama päivä sitten. Hän ei tullut kaislakorissa joenrantaan vaan autossa tietä pitkin kuusi tuntia matkattuaan. Kansanjohtajaa Mooseksesta tuskin tulee, mutta omasta mielestään meidän perheenjohtaja kyllä ;) Parasta tuossa kahjossa on ulkonäöllisesti tuo valkonen täplä oikeella puolella kuonossa. 

Kuten meidän perheeseen kuuluu, myös Mooses rakastaa puuta. Puita ja puunkuoria on IHANA jäkystää. Jee jee, koska meillä on muutenkin puunroskaa sisällä jo ihan tarpeeksi kun uunejakin on monta ja lämmitettävää piisaa, niin eikun lisää vaan roskaa.. Noh, koiraa ei kannata ottaa, jos haluu täydellisen siistiä elämää. Ja itelle se ELÄMÄ on tärkein asia.

Mooses tuli parhaaseen aikaan mikä mahollista on. Nyt on aivan mahtavat hankiaiset ja aurinkoinen keli. Päästään Mooseksen kanssa tutkimaan kaikki paikat; pihapiiri ja metät. Tässä on myös muutama viikko aikaa touhuta tuon energiapakkauksen kanssa ennenkuin ruvetaan jatkamaan raksajuttuja kunnolla ulkona. Saas nähä mitä kesästä tulee, parsonithan haluu olla kaikessa mukana :D Huoh, mutta ihana se on.. ja komee <3 Tässä kun tätä blogia yritin kirjottaa niin Herra Mooses halusi jäkystää tuolinjalkaa ja kirjotushommat keskeyty vähän väliä kun yritin harhauttaa Moosesta millon milläkin idealla ja lelulla. Että tähän malliin täällä Puuhamutkassa nyt elellään. EEi paha!